Tämä päivä onkin mennyt lumitöissä. Kun "aamupalani"; kahvin ja sämpylän sain syötyä, tein lapsille makaronilaatikkoa ja sen päälle olikin hyvä mennä ulkoilemaan vaikka lunta satoikin. Pikku prinsessa uinui vaunuissa kuistilla, pojat leikki lumilinnassa ja minä hiki päässä kolasin. Ja kun sain pihan kolattua olisi jo saanut uuden kierroksen mennä. Enpä kuitenkaan jaksanut, tuli hiki jo ensimmäisellä kierroksella.

Kananmunia ei onneksi tämän päivän ruokalistalla ollut, pihvi sen sijaan oli. Ja salaattia. Meneehän se näinkin. Iltapalaksi saisi keittokinkkua. Sitä ei kyllä ole kaapissa, joten päätin, että ylikypsä kinkku ajaa saman asian. Ihme kyllä nälkä ei ole yllättänyt, vaikka aika vähillä ruoilla mennään. Nälkä oikeastaan iskee vasta kun syö jotain. Pienessä nälässä toisaalta tulee kummasti aktiivisemmaksi. Tämän todisti se, että kun lasten kanssa kävimme mummulassa niin kolasin pihan myös siellä. Ja kun pääsimme takaisin kotiin kolasin omankin pihan uudelleen.

No ennen toista kierrosta kolan kanssa kotona, kestittiin vieraita. Kummityttö vanhempineen saapui pitkästä aikaa morjestamaan. Pikkutytöt sitten mittailivat toisiaan. (Kummityttö reilun vuoden, oma prinsessa pian 9 kk) Vähän koiteltiin toisen hihoja ja hiuksia, mutta ei sen isompaa kiinnostusta jaksanut olla.

No mieshän on koko päivän viettänyt taas metsässä. 12 tuntia kun tarkkoja ollaan. Hyvin se viihtyy.

Millähän tämä dieetti pysyy hallinnassa kun lauantaina olisi kihlajaiset ja sunnuntaina syntymäpäivät. Kuitenkin tekee mieli kakkua. Jotenkin täytyy tsempata itsensä pysymään erossa herkuista. Eiköhän tuo neiti osaltaan hoida homman kun saa perässä juosta, ettei ihan kaikkea käy vetämässä hyllyistä alas.

Kaipa sitä pitää alkaa katsomaan mitä järjetöntä Duudsonien pojat on tälle illalle keksineet. Pojat niitä tykkää katsoa ja voi vain toivoa, etteivät saa vaikutteita.